Syksyllä 2015 Espoon kaupungin työtoiminnassa* käyvälle Merville ehdotettiin osallistumista työhyvinvointiryhmään. Perjantaisin kokoontuva ryhmä tekisi retkiä pääkaupunkiseudun luontokohteisiin ja nähtävyyksiin, mutta Mervi ei halunnut ryhmään. Hän halusi tehdä töitä.

Samaan aikaan olin itse kotona äitiyslomalla vastasyntyneen toisen lapseni kanssa. Tunsin Mervin entuudestaan, hän oli toiminut vanhempieni kotiapulaisena jo useamman vuoden ajan. Mervi piti lapsista, joten hän katsoi itselleen bussiaikataulut valmiiksi ja ilmoitti ohjaajille tulevansa tyhy-ryhmän sijaan perjantaisin meille siivoamaan.

Niinpä Mervi kävi meillä seuraavan vuoden ajan joka perjantai klo 10-14. Mervi siivosi, silitti pyykkiä, järjesti keittiön kaappeja, mikä milloinkin oli tarpeen. Työskentely järjestettiin avotyönä*, eli käytännössä Mervi sai palkakseen kaupungin maksaman työosuusrahan* (n. 7€/päivä) ja meiltä lounaan jokaiselle työpäivälle.

Vuoden kuluttua Mervi jäi eläkkeelle. Pian meille kävi selväksi, että jotain puuttui. Kolmevuotias saattoi kurkistaa keittiön kaappiin ja huokaista “kyllä täällä tarvittaisi yksi Mervi”. Aloin selvittää, mistä voisin saada samanlaisen palvelun ja työllistää kehitysvammaisen henkilön, mutta maksaa siitä asiallisen korvauksen. Mervin saama lounaspalkka oli jäänyt vaivaamaan.

Kävi ilmi, ettei tällaista palvelua ollut olemassa, mutta työhön haluavia ja moninaisilla taidoilla varustettuja kehitysvammaisia henkilöitä taas oli paljon. Perustimme Väylän vastaamaan tähän haasteeseen, ja syyskuussa 2016 aloitti Väylän ensimmäinen työntekijä.

Väylän tärkeimpänä tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokainen kehitysvammainen ihminen saa tekemästään työstä asiallisen palkan.

Iiris Mikkilä
Väylän toiminnanjohtaja